Victor Hugo – Kurjat (Klassikkohaaste osa 5)

”Hän kysyi itseltään, eikö ollut huutavaa vääryyttä se, että yhteiskunta tällä tavoin kohtelee juuri niitä jäseniään, jotka ovat sattuman suorittamassa maallisen tavaran jaossa joutuneet kaikkein huonommille osille ja joita olisi siis hellemmin vaalittava.”

victor hugo kurjat

Victor Hugon klassikkoromaani Kurjat on eeppinen kertomus 1800-luvun alun Ranskasta, kurjaliston lohduttomasta asemasta ja paremman tulevaisuuden sammumattomasta toiveesta. Hugo rakentaa keskushenkilö Jean Valjeanin ympärille sarjan unohtumattomia ihmiskohtaloita, joihin sisältyy ankaraa kritiikkiä ajan yhteiskunnallisista oloista.

Kurjat on romaani, jonka ohi olen kirjastossa kulkenut lukuisia kertoja mielessäni selvä ajatus, että vielä joskus tuon luen. Joskus onkin oivallisen epätarkka määre, jolla on helppo lykätä lukusuunnitelmia tietämättä mitä oikein odottaa. Se sopii nätisti sitten kun ajatusten perään, jotka tässä tapauksissa elivät hämärästi tiedostetussa tilassa. Sitten kun olen vanhempi (yläasteikäisenä), sitten kun olen lukenut tämän ja tuon ja tuon (lukiossa kun en vielä ollut sisäistänyt sitä etteivät sellaiset listat ikinä lopu tai edes lyhene), sitten kun juoni ei ole enää niin selvästi muistissa (elokuvan katsomisen jälkeen). Apuun riensi onneksi Tekstiluola-blogin isännöimä Klassikkohaaste, johon ilmottautuessa kolahti ajatus Kurjien lukemisesta, eikä kerran innostuneena ideaa enää ollut muuttamista, vaikka mietinkin hetken suomalaisen klassikon lukemista juhlavuoden kunniaksi.

Tässä sitä siis ollaan. Kurjat on siitä erikoinen tapaus, että olen nähnyt klassikosta tehdyn vuoden 2012 elokuvasovituksen, vaikka yleensä olen varsin tarkka siitä, että luen kirjan ennen kuin katson elokuvan. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Sota ja rauha oli samanlainen poikkeus – kenties se kertoo tiedostamattomasta ramppikuumeesta, joka iskee 1800-luvun tiiliskivien kanssa.) Elokuvan katsomisesta on kulunut jo useampi vuosi ja yksityiskohdat tarinan henkilöistä ja juonesta olivat lahjakkaasti jo hämärtyneet muistista, mutta etäinen aavistus voimaakkaasta elämyksestä jäi.

Romaanin keskushenkilö on Jean Valjean, vanki numero 24601, 19 vuoden tuomion jälkeen vapautettu kaleeriorja, jonka keltainen passi tekee hänet epätoivotuksi vieraaksi jokaisella ovella, johon hän kolkuttaa majapaikan tai aterian toivossa. Pitkän vankilatuomion synkentämä ja kovettama Jean Valjean on auttamattomasti matkalla tuhoon, kunnes yksi hyväsydäminen henkilö sytyttää hänessä halun pyrkiä parempaan. Hyväntekijänsä innoittamana entinen vanki ryhtyy taistelemaan muiden yhteiskunnan sortamien puolesta pakoillen menneisyyttään, joka voi tuhota vähäisenkin onnen, joka hänen kohdallensa sattuu. Vuosien mittaan Jean Valjean asuu useassa paikassa usealla eri nimellä, mutta raahaa silti syyllisyyttään mukanaan kuin rautakahle vieläkin puristaisi hänen kaulaansa. Hän kamppailee jatkuvasti kahden velvollisuuden välillä: tehdäkö voitavansa lähimmäistään kohtaan jatkamalla köyhien auttamista vai tehdäkö oikein omaatuntoaan ja Jumalaa kohtaan ja antautua tuomittavaksi ja rangaistavaksi rikoksistaan.

Jean Valjeanin rinnalle nousee monia vahvoja henkilöitä, jotka kukin omalla tavallaan kritisoivat köyhälistön ihmisoikeuksien olemattomuutta. On Fantine, joka joutuu turvautumaan itsensä myymiseen elättääkseen avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsensa, Thenardierin perhe, jonka epärehelliset selviytymiskeinot saavat koomiset mittasuhteet ja pieni, kaltoin kohdeltu orpotyttö Cosette. Menneisyys ottaa Jean Valjeania konkreettisesti kiinni poliisitarkastaja Javertin hahmossa, joka lain ja lakiin kirjatun oikeuden järkkymättömänä valvojana katsoo asiakseen toimittaa Jean Valjean vankilaan; tulevaisuudesta muistuttaa nuorimies Marius, jonka idealismi ajaa ensin pois kotoaan ja johdattaa sitten barrikadeille kansannousun verisimpiin näytöksiin.

Kurjat on kuolematon tarina toivosta ja unelmista, velvollisuudesta ja uhrauksesta, lähimmäisen-, isän- ja romanttisesta rakkaudesta sekä yhteiskunnallisten epäkohtien aiheuttamasta kurjuudesta ja sitä vastaan kamppailusta. Kuten melkein tuhannen sivun pituudesta (lyhennetyssä suomennoksessa!) voi päätellä, Hugo eksyy välillä jaarittelemaan, mutta kun tarinan imuun kerran pääsee, se pitää liimautuneena kirjan ääreen sivupoluillakin. Kuten jo elokuvan pohjalta ounastelin, Kurjat on voimakas tarina, joka jättää hyräilemään musikaaliversion sävelmiä pitkäksi aikaa.

Do you hear the people sing, singing the songs of angry men, it is the music of the people who will not be slaves again!

Varastaisinko?
×××× = vaatii ryöstöä

Käy kurkkaamassa, mitä muita klassikoita bloggaajat lukivat haasteeseen täältä.

Onko Les Miserables sinulle tuttu kirjana, elokuvana tai musikaalina?

Mainokset

12 thoughts on “Victor Hugo – Kurjat (Klassikkohaaste osa 5)

  1. Henna sanoo:

    Oon lukenut tämän joskus vuosia sitten ja muistan tykänneeni kovasti 🙂 Elokuva löytyy myös hyllystä, mutta sitä en ole vielä ehtinyt katsomaan.. 😀

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Isot suositukset elokuvalle! Mietin itsekin, että pitäisi se jostain katseluun napata, nyt kirjan lukemisen jälkeen ei tarvitse enää huolehtia juonipaljastuksista 🙂

      Tykkää

  2. Jassu sanoo:

    Kurjat on yksi ehdottomia lemppareitani, joka pitäisikin joskus lukea vielä uudelleen<3 Liam Neesonin tähdittämän elokuvan olen katsonut, mutta se musikaaliversio odottaa vielä katsomista.

    Tykkää

  3. Tuomas sanoo:

    Tämä taitaa kuulua merkittävimpiin eurooppalaisiin klassikoihin, kun miettii miten paljon on elänyt elokuvina jne. Olen kuullut monien mainitsevan suosikkikirjojensa joukossa, mutta itse ei ole tullut tartuttua, paksuus toistaiseksi mietityttänyt… 😀

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Joo, paksuus oli yksi niitä tekijöitä, jotka viivyttivät tämän lukemista. Lukiessa Kurjat ei kyllä tuntunut yhtään niin pitkältä kuin näytti vaan olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti se hupeni.

      Tykkää

  4. Hanna sanoo:

    Olen oikeastaan leffan tulosta saakka miettinyt tämän lukemista, mutta jotenkin toi pituus hirvittää (sama Sodan ja rauhan kanssa). Ehkä vaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, vaikuttaa kuitenkin sen verran kiinnostavalta teokselta!

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Sama juttu, sekä Sodan ja rauhan että tämän elokuva/tv-sovitukset tuli katsottua lämmittelyksi kun kumpikin on tiiliskivi vertaansa vailla ja siksi aika pelottava ilmestys 😀 Suosittelen lämpimästi, tämä kyllä eteni paljon nopeammin kuin olin luullut!

      Tykkää

  5. Hande sanoo:

    Luin Kurjat kolme tai neljä vuotta sitten ja rakastuin. Olen nähnyt myös 1990-luvulla valmistetun, Liam Neesonin tähdittämän elokuvan sekä musikaalielokuvan – pidin molemmista. Voin suositella myös kokonaista musikaalia, jos onnistut sen jostain löytämään – 25-vuotisjuhlaesityksestä on ainakin olemassa dvd-taltiointi. 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Pitää yrittää etsiä jostain tuo esitystaltiointi! Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän tekee mieli nähdä Les Miserables- musikaali livenä ja mikäli koskaan olen Lontoon suuntaan menossa, voi olla varma, että minut löytää yleisöstä 🙂

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s