Pauliina Susi – Takaikkuna

”Omassa kodissaan hän on varmasti turvassa, ovi varmasti lukittuna. Alaovestakaan ei pääse sisään kuin koodilla. Silti tuntuu kuin joku, jotkut, nuo kaikki olisivat onnistuneet murtautumaan sisään, tunkeutumaan hänen yksityialueelleen. Nuo kaameat kommentit kirjoittajineen, mistään normaaleista käyttäytymiskoodeista ja hyvistä tavoista piittaamattomat, mellastavat surutta tässä ja nyt, hänen omassa olohuoneessaan ne riehuvat ja rähjäävät monisatapäisenä hirviönä. Hänen tietokoneensa näytöllä, hänen sohvassaan, hänen sylissään.”

pauliina susi takaikkuna blogi arvostelu

Pauliina Suden psykologinen trilleri Takaikkuna on vuoden 2016 Johtolanka-palkinnon voittaja ja maallikonkin silmissä syystä. Se on hyytävä kertomus digiajan vaaroista, eikä sen vauhti hyydy käsiteltäessä monia ajankohtaisia teemoja netin vihapuheesta naisten esittämiseen mediassa.

Leia Laine osallistuu keskusteluohjelmaan paljon intohimoja herättävän hankkeen toiminnanjohtajana: sen tarkoituksena on tarjota tukea prostituoitujen palveluja käyttäville miehille. Hanke herättää raivoa ja kiivasta vastustusta niin nettipalstoilla, mediassa kuin uudessa oikeusministerissä. Hankkeen rahoittamisen estäminen jää kuitenkin vasta toiseksi tuoreen ministerin prioriteeteissa, kun Tarmo Häkkilä kohtaa toisen tulenaran skandaalin. Hänen päivävaloa kestämätön intiimi digitaalinen kanssakäyminen on vaarassa päätyä nettihitiksi ja kohtalokkaaksi iskuksi Häkkilän poliittiselle uralle. Videota hävittämään rekrytoidaan salaperäinen nettivelho Land-o, jolle vankinkin virtuaalinen raja-aita on vain hidaste.

Leia Laineen vetämän hankkeen kohtaama vastustus paisuu ahdistavaksi kuvaksi digiajan ja netin mahdollistamisesta vainoamisesta: ensin haukkumiseksi nettikeskusteluissa ja törkyotsikoiksi iltapäivälehdistössä, sitten uhkausviesteiksi, henkilökohtaisten tietojen hakkeroimiseksi ja muuttamiseksi sekä puhelimen ja tietokoneen kameran kautta vakoilemiseksi. Vainoajan askeleet eivät enää kaiu jalkakäytävällä vaan hänen sormenjälkensä löytyvät bittiavaruudesta.

Seksuaalinen hyväksikäyttö, rasismi ja vihapuhe nousevat valokeilaan trillerissä. Kauhistuttavinta niissä on se, etteivät ne sijoitu vieraan tai edes oman maan alamaailmaan tai jonkin suljetun yhteisön varjoihin vaan meidän jokaisen puhelimiimme ja tietokoneisiimme, ruuduillemme, joiden ääressä vietämme päivittäin tuntikausia. Enpä usko, että Suomessa on enää ihmistä, joka ei ole suoraan tai välillisesti todistanut yksittäiseen ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuvaa vihapuhetta – anonyymiä vihapuhetta netissä tai suoraa halveksimista kasvokkain.

Paljon ajastamme kertoo myös se, kuinka trillerissä suhtaudutaan hankkeen keilakuvaan Leiaan. Keskusteluohjelman nettisivut kaatuvat, kun liian moni kiirehtii purkamaan tyrmistystään ja pöyristymistään telaketjufemakkoa ja miesvihaajaa vanhapiikaa kohtaan. Keskustelu ei pyöri niinkään puheenaiheena olevan hankkeen ympärillä vaan Leian henkilökohtaisissa asioissa, hänen taustassaan ja jopa hänen seksuaalihistoriassaan, josta ventovieraat kommentoijat luulevat tietävänsä kaiken. Leian brändääminen hankkeen sijasta alkaa jo televisiohaastattelussa, jossa haastattelija ottaa Leian yksityiselämän esille horjuttaakseen tämän uskottavuutta.

”Ja Sanni Tähtimön asiattomuuksia hänen äitiydestään, törkeästä yrityksestä viedä yksityiselämää koskevilla kysymyksillään häneltä ammattiaseman tuoma auktoriteetti. Se, että mies on isä, ei koskaan aseta kyseenalaiseksi tämän ammattiosaamista.”

Kasvottomuus on teema, jota mietin paljon lukiessani. Se toi mieleeni filosofi Lévinasin ja hänen ajatuksestaan, jonka mukaan katse pakottaa kohtaamaan toisen käsitteellisen maailman ulkopuolella. Katse, toisen ihmisen kasvojen näkeminen, synnyttää eettisen vastuun toisesta ihmisestä. Netin kasvottomassa ja nimettömässä kommentoinnissa katseyhteyttä tai eettistä vastuuta ei synny. On vain femakot, homot ja neekerit, liuta kirosanoja sekä välinpitämättömyys. Tämä kasvottomuus on avainasemassa niin Takaikkunassa kuin ihka oikeissa komenttiketjuissa.

Luen vähän dekkareita, mutta se ei ole millään lailla Takaikkunan tai Takaikkunan kaltaisten kirjojen syy. Tiiliskivikoostaan huolimatta sen sivut kääntyivät kuin itsestään. Takaikkuna on nimittäin vauhdikas, hyvin rakennettu, aiheiltaan hyytävän ajankohtainen ja jopa provosoiva psykologinen trilleri.

Helmet-lukuhaaste: 6. Kirjassa on monta kertojaa

Varastaisinko?

×××× = vaatii ryöstöä

Luetko dekkareita?

 

Advertisements

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s