Otteita toukokuun lukupäiväkirjasta

Toukokuu oli minulle odotettu lomakuukausi, ja koska minulla oli sen takia käsissäni runsaasti aikaa, kirjoitin lähes päivittäistä päiväkirjaa, jolle tallentui aika kivasti muiden asioiden oheen myös se, mitä olen menneiden viikkojen aikana lukenut. Ajattelin siis kirjoittaa toukokuun tunnustukset hieman eri formaatissa kuin yleensä ja raottaa päiväkirjani sivuja.

2.5.

Viimeinen essee on palautettu, jes! Kävin sen kunniaksi palauttamassa ensimmäisen osan kymmenien kirjojen sivukirjastosta, jonka olen tänne nurkkiini haalinut lähdeteoksiksi. Matkalla kuuntelin Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -kirjaa ja samastuin siihen paljon: lähtemiseen vieraaseen maahan, vapauteen joka samaan aikaan pelottaa ja innostaa, tutkimusmatkailuun ja siihen kuinka onnelliseksi tekee se että saa tehdä asioita joista on aidosti kiinnostunut.

4.5.

Lähdin ex tempore -reissulle Lontooseen, koska, no, just because I can ja intensiivisen, neljän seinän sisässä vietetyn esseeurakan jälkeen teki mieli kunnon maisemanvaihdosta. Tein täsmäiskuja Euroopan suurimpaan kirjakauppaan Piccadillyn Waterstonesiin ja uusiin lemppareihini Persephone Booksiin ja Daunt Booksiin. Kirjakaupoista ja -ostoksista kirjoitan myöhemmin lisää! Sain vähä vähältä huhtikuun aikana luetun Juha Hurmeen Niemen loppuun edellisenä päivänä ja kotimatkalla jatkoin Kankimäkeä. Olen aika lumoutunut 1000-luvun Japanin kuvauksesta ja vielä osuvammin tulin kuunnelleeksi juuri Kankimäen Lontoossa viettämää aikaa käsitellyt kohdat matkalla Lontoosta Leicesteriin. Tiedän jo nyt, että kun joskus mietin tätä aikaa, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on ensimmäinen kirja, joka minulle tulee mieleen. Siinä on jotain, mikä puhuttelee minua juuri nyt.

8.5.

Olen aloitellut muutamaa kirjaa, mutta oikein mikään ei ole iskenyt Kankimäen jälkeen. Olen katsonut Netflixistä Umbrella Academya, joka on aika yllättävä valinta minulta, ja nyt tekee mieli lukea scifiä ja sarjakuvia. Siihen tarpeeseen lainasin ensimmäisen osan Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga-sarjakuvaa, jonka lukaisin tänään. Se ei ehkä ollut ihan sitä, mitä hain, mutta ehkä jatkan sarjaa scifi-nälkään joskus tulevaisuudessa.

11.5.

Menin eilen kirjastoon etsimään Sally Rooneyn Conversations with Friends -romaania, josta olen kuullut hirveästi kehuja ja törmäsin samalla kahteen muuhun kirjaan, jotka näkyvät somessani varmasti eniten: Madeline Millerin Circeen ja Taylor Jenkins Reidin Daisy Jones & The Sixiin. Onko näiden puhutuimpien kirjojen haalinta tulkittava niin, että haluan kompensoida klassikkotäyteistä kevättä lukemalla kaikkein ajankohtaisimpia kirjoja, jotta pysyn edes jotenkin kärryillä siitä, mistä kirjayhteisössä puhutaan:D ? Ruokaa laittaessani äänikirjaseuralaisekseni on valikoitunut jostain syystä Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, joka on kaukana mukavuusalueeltani. Helsinkikaipuu on yltymään päin, mutta ihan vielä en halua täältä lähteä. Kotiinlähdön lähestymisen huomaa myös siitä, että olen alkanut laittaa helmetiin varauksia kirjoista, jotka haluan lukea Suomeen palattuani. Ja niitähän kertyy ihan kiitettävään tahtiin.

14.5.

Säät ovat hellineet Leicesteriä ja vietin päivän puistossa lukemassa Daisy Jones & The Sixiä. Pitkästä aikaa en olisi malttanut lopettaa ja jättää kirjaa kesken. Paistattelin päivää auringonpaisteessa (ja poltin olkapääni…), tempauduin täysin haastattelumuotoon kirjoitetun bänditarinan mukaan ja kuuntelin samalla kirjan kaveriksi tehtyä soittolistaa. Tuntui kuin olisin palannut lapsuuteni kesälomiin, jotka vietin pihakeinussa lukemassa vailla huolia tulevasta ja tuntien että kesä olisi ikuinen.

17.5.

Julkaisin ensimmäisen postaukseni Päähenkilössä (jos ette vielä tiedä, mistä puhun, käykää katsomassa täältä). Luin myös ihan arvalla kirjastosta mukaan tarttuneen Fábio Moonin ja Gabriel Bán Daytripper-sarjakuvan, josta tuli kertaheitolla lempisarjakuvani. Ihastuin ikihyviksi sen kuvitukseen, väreihin ja tarinaan.

20.5.

Viime päiviin on mahtunut monia hyvästejä, kun osa vaihtokavereista on palannut jo kotimaihinsa. Minäkin ostin jo lennot kotiin, mutta ennen koneeseen astumista on vielä pari reissua edessä. Ensimmäinen niistä suuntautuu Pohjois-Englantiin Newcastleen ja Durhamiin siskoni kanssa. Bussimatkalla kohti pohjoista sain Millenium-trilogian ensimmäisen osan loppuun, mutta en tykästynyt siihen niin paljoa, että uskoisin jatkavani sarjan loppuun. Leedsin bussiasemalla vaihtoyhteyttä odottaessani pääsin Circen pariin. Newcastlessa oli tietenkin tarkistettava paikallinen kirjavalikoima ja kotiutin Waterstonesista hurjan kauniin painoksen Katherine Mansfieldin kootuista novelleista. Nyt on ihan tosissaan määrättävä itselleen kirjanostokielto, koska muuten ei mene matkalaukku enää kiinni.

23.5.

Kotimatkalla kuuntelin Elina Hirvosen Kun aika loppuu -romaanin melkein kokonaan. Se on ollut lukulistallani siitä asti, kun se vuonna 2016 voitti Nuori Aleksis -palkinnon, jonka raadissa olin sitä edeltävänä vuonna istunut. Se oli loistava valinta bussimatkalle, mukavan lyhyt ja tiivis mutta myös mukaansatempaava ja painavilla teemoilla varustettu. Ylipäätään olen täällä ollessani päässyt äänikirjojen kuuntelemisen makuun, vaikka tähän asti olen kuunnellut niitä aika satunnaisesti.

27.5.

Walesin reissulla patikointivarusteisiin kuului kahdella kirjallisuuden opiskelijalla luonnollisesti kirjat siltä varalta, että matkan varrelta löytyisi leppoinen ranta tai joku sopiva nummi lukupaussille. Ja löytyihän niitä! Circe etenee rauhalliseen tahtiin, kiirehtimättä. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit niin majapaikaksemme valikoituneessa, pastellinsävyisessä Tenbyssä kuin noin kahdeksan mailin päiväreissuilla mitä teimme Prembrokeshiren kansallispuiston coastal pathia pitkin. Ainut puute oli se, ettei asianmukaisia toreja löytynyt maailmanmestaruuden juhlistamiseen, mutta siitäkin selvisimme pystyttämällä kisakatsomon ensimmäisenä iltana laskuveden paljastamalle rannalle, joka oli heittämällä kaunein paikka, josta olen eläissäni jääkiekkoa seurannut.

31.5.

Walesista kotiuduttuani olen potenut flunssaa sängyn pohjalla. Suomeen palaaminen ei ole enää monenkaan päivän päässä ja vaikka odotan jo innolla kavereiden ja perheen näkemistä sekä kesä-Helsinkiä, tunnelma on haikea, kun ajattelen Englannin jättämistä taakseni.

Toukokuu ei ollut ollenkaan hullumpi kuukausi – lukurintamalla tai muutenkaan! Haikea ja hyvästien täyteinen se oli mutta myös täynnä odotusta tulevista seikkailuista. Wales vei sydämeni täysin ja kohoaa suosikkipaikkojeni joukkoon viimeiseltä puolelta vuodelta. Lukukuukautena toukokuu oli mukavan monipuolinen ja siinäkin näkyi sekä uusien seikkailuiden hakeminen vähemmän lukemieni genrejen joukosta että kaipuu suomen kielen pariin, jota hoidin äänikirjoilla. Lemppareitani olivat ehdottomasti Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Fábio Moonin ja Gabriel Bán Daytripper ja Taylor Jenkins Reidin Daisy Jones & The Six. Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan Suomen maaperältä, siihen asti ihania lukuhetkiä kaikille!

Mitä sinä luit toukokuussa?