Miksi luen

Luen koko ajan valtavia määriä kirjallisuutta. Se ei tule yllätyksenä kenellekään, joka on seurannut blogiani tai tuntee minut kirjavarkaan identiteetin ulkopuolella. Kirjojen ahmiminen käy niin luonnostaan ja ajattelematta, että jään harvoin miettimään, miksi oikeastaan luen. Miksi lukeminen on niin tärkeää minulle? Vuodenvaihteessa mietin, että kirjabloggausten lisäksi olisi mukavaa pohtia lukemista ja siihen liittyviä asioita täällä blogissa myös yleisemmällä tasolla, ja sillä kimmokkeella päädyin pohtimaan suhdettani lukemiseen.

Olen toki tietoinen lukemisen hyvistä vaikutuksista ja siitä, miksi sitä pidetään niin tärkeänä (ja sitähän se on). En kuitenkaan ikinä tartu kirjaan sillä ajatuksella, että laajennetaanpas nyt vähän sanavarastoa tai huolehditaanpas siitä, että kielelliset taitoni ovat sillä tasolla, että pystyn kirjoittamaan työhakemuksen. Nämä ovat tärkeitä syitä lukea, mutta ne eivät saa minua suhtautumaan innolla huoneeni nurkassa pölyttyviin kirjapinoihin. Minulle lukemisen hyödyt ovat ekstraa, pikemminkin tuloksen sivutuote kuin tekemisen liikkeellepaneva voima.

Voisin kuitata koko kysymyksen sanomalla, että lukemisesta on tullut elämäntapa. Satun vain tekemään sitä aamupalapöydässä, metrossa, odottaessani jotain, ennen nukkumaanmenoa. Se on tapa viettää aikaa ja harrastus, joka lipsahti identiteetin rakennuksen raaka-aineiksi ja tässä sitä nyt ollaan, lukijana, kroonisena kirjallisuuden kuluttajana. Kun en lue, tunnen oloni vähemmän itsekseni: identifioidun lukijaksi niin vahvasti, että pidemmän lukutauon iskiessä tuntuu, että osa minusta on kateissa. Jäljellä oleva osa osaa kyllä ottaa siitä kaiken ilon irti ja järjestää muuta tekemistä ja menemistä ja ajateltavaa, mutta aina kirjojen pariin palatessani tunnen astuvani takaisin johonkin lämpimään, rauhaisaan ja kotoisaan paikkaan.

Lukeminen on rauhoittumista ja rentoutumista. Silloin kun elämää vaivaavat epävarmuus ja stressi, kirjoihin uppoutuminen on eskapistisempaa. Ei se silti mitään jatkuvaa todellisuuden välttelyä ole vaan pikemminkin hengähdystaukojen ottamista ja ehkä myös asioiden laittamista oikeisiin mittasuhteisiin. Fiktionaalisten henkilöiden ongelmiin pystyy hukuttamaan omat murheensa, mutta kirjat eivät osaa ratkaista ongelmia tai tehdä päätöksiä. Neuvoja ja lohdutusta ne toki tarjoavat.

Toisinaan lukeminen on myös palautuspäivien ja kurssien lukulistojen kanssa kamppailua. Kirjallisuuden opiskelijana osa lukemisistani määräytyy opintosuunnitelman mukaan ja silloin lukemistani kannustavat myös kurssiaikataulut. Opiskellessani luen analyyttisemmin ja huolellisemmin, oppiakseni käsittelemään lukemaani kirjallisuustieteen keinoin. Pyörittelen eri tulkintamahdollisuuksia mielessäni, sovellan luentojen aiheita, elän ahaa-elämyksistä ja siitä tunteesta, kun vaikealta tai hämmentävältä tuntunut kertomus keriytyykin auki. Kirjallisuuden opiskelu on ihanaa.

Luen saadakseni tietoa minua kiinnostavista asioista, ymmärtääkseni ilmiöitä, jotka mahtuvat käsitteen ’maailma’ alle ja katsoakseni omaa napaani pidemmälle. En usko, että on parempaa tapaa päästä toisen pään sisään kuin lukeminen. Lukiessa seuraa väistämättä jonkun toisen ajatuksenkulkua, jolloin on pakko katsoa maailmaa muistakin kuin omasta näkökulmasta – ja se jos mikä on yllättävän terveellistä.

Vielä viisi vuotta sitten en olisi osannut ajatella, että lukeminen ja lukijayhteisöön kuuluminen tuo elämääni näin paljon ihmisiä. Ensimmäiset kaverit lukemisen kautta sain Nuori Aleksis -loppuraadista, jossa minä ja neljä muuta silloista lukiolaista perkasimme vuoden 2014 kirjasatoa. Varsinkin blogimaailma on tuonut kirjojen ja lukuharrastuksen yhdistämät ihmiset osaksi elämääni. Kirjabloggaaminen ja bloggaajayhteisöön kuuluminen edellyttävät tietenkin lukemista ja vaikka blogiharrastus on puhtaasti lukemisen mukanaan tuoma ja innoittama asia, nyt bloggaaminen motivoi lukemista ja on muuttanutkin lukutottumuksiani. Blogien kautta olen osallistunut lukuhaasteisiin ja -maratoneille, ja kiitos bloggaajien kirjasuositusten ja -keskustelujen, suorastaan hukun mielenkiintoisiin kirjoihin.

Harva asia saa minut yhtä innostuneeksi kuin se, että saan puhua kirjasta, josta pidän todella paljon, eivätkä läheiseni säästy hehkutukselta, jos käsiini on sattunut jokin poikkeuksellinen kirjatapaus. Kirjakeskustelujen huippuhetkiä ovat ne, kun onnistuu suosittelemaan kaverille kirjaa, johon hänkin tykästyy. Haluan jakaa intohimoani lukemiseen ja hyviin kirjoihin ja paljolti siitä syystä tämä blogikin on olemassa.

Maailmasta ei luettava lukemalla lopu. Sillä aikaa, kun lukee yhden kirjan, kuulee viidestä muusta kiinnostavasta kirjasta, jotka haluaa heti lisätä lukulistalle. Maailmassa on vaan niin paljon hyviä kirjoja! Sen takia en ole lopettamassa lukemista niin pitkään kuin kirja pysyy kädessäni.

Rakastan tarinoita, rakastan sitä, kuinka lukemalla löytää erilaisia ja yllättäviäkin tapoja katsoa ja jäsentää maailmaa. Rakastan lukuflowta, joka kuljettaa täysin eri maailmoihin ja eri ihmisten pään sisään. Luen haastaakseni omaa ajattelutapaani ja ymmärtääkseni kirjallisuutta syvällisemmin. Luen, koska en parempaa tiedä.

EDIT: Tästä postauksesta tulikin varsin sopiva merkkipaalu, sillä se on blogihistoriani 200. postaus

Miksi sinä luet?