Toukokuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Toukokuu lensi ohi jättämättä hengähdystaukoja. Jälkeenpäin ajateltuna ei ollut kovin järkevää aloittaa työt juuri silloin, kun olisi pitänyt hoitaa kaikkien kurssien loppuesseet, -tentit ja muut. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin, tekemällä 12-tuntisia päiviä, nipistämällä yöunista ja pitämällä vapaapäivät vain haaveiden tasolla. Loppukuusta olikin outoa, kun työpäivinä pystyi keskittymään pelkästään töihin ja päivinä, jolloin ei ollut töitä, ei tarvinut huolehtia deadlineista tai arvosanoista. Silloin sain luvan kanssa maata sängyssä koko päivän, sillä eiköhän kuume noussut heti, kun ensimmäinen vapaapäivä uskalsi tulla lähietäisyydelle. Nyt viimeisen viikon aikana on sentään ollut aikaa käydä lenkillä ja etsiä kevään merkkejä luonnosta (nimenomaan etsiä, sillä tässä kuussa on useampina päivinä satanut räntää kuin ollut satamatta) tai istua alas kirjan kanssa ja maistella siinä sivussa voileipäkakkua, jonka leivoimme kämppisten kanssa, vaikka kukaan ei valmistunut vielä miksikään.

toukokuun tunnustukset

Toukokuun kiireisyys näkyy myös siinä, ettei ajalta löydy yhtä ainoatakaan kirjakuvaa, mutta jospa kirsikankukat kelpaisivat, ovathan ne sentään nättejä 😀

LUETTUA

Minna Canth – Hanna

Teuvo Pakkala – Vaaralla

Arvid Järnefelt – Isänmaa

Virginia Woolf – Orlando (tunnustus tulossa?)

Nicola Yoon – Everything Everything (tunnustus tulossa?)

Malin Persson Giolito – Suurin kaikista (tunnustus tulossa)

Toukokuu oli lukukuukautena varsin hajanainen. Alkukuusta ahmin viimeiset kirjat 1800-luvun kirjallisuuden kurssille ja jälkikäteen ajateltuna niistä jäi päällimmäisenä käteen kiireen tuntu. Kun ne, sekä toiselle kurssille luettava Orlando oli hurjasteltu pois alta, alkoi lukemisen suhteen loma, johon tottumattomana epätavallisuuden tunnusmerkit täyttyivät heti, kun valitsin luettavakseni nuortenkirjallisuutta ja dekkarin.

Toukokuussa en lukenut yhtään viiden tähden kirjaa, mutta Woolfin Orlando jäi mieleen vahvimpana ja vaikuttavimpana ja luen sen varmaan joskus uudestaan suomeksi käännettynä. Vaaralla ja Isänmaa jäivät aika etäisiksi klassikoiksi, mihin syypäänä on suurelta osin kiire, jossa luin kirjat. Maailmalle allergisen tytön ensirakkaudesta kertova Everything Everything ei hypetyksestä huolimatta oikein iskenyt, ja vaikka kouluampumistapauksen oikeudenkäynnistä kertova Suurin kaikista oli karmealla tavalla viihdyttävä, ei siinäkään ollut lemppariainesta. Ei toukokuu silti huono lukukuukausi ollut vaan loppujen lopuksi ihanan rauhallinen muutamaan viime kuukauten verrattuna.

ENSI KUUSSA

Nyt ei tarvitse vähään aikaan ajatella, mitä minun pitäisi lukea, vaan mitä haluaisin lukea. Tavoitteenani on lukea loput kirjastolainat pois alta, jotta pääsen oman hyllyni lukemattomien kimppuun. Kesäsuunnitelmiini kuuluu myös maratoonata Potterit pitkästä aikaa, joten Viisasten kivi lähtee varmaan lukuun sopivan vapaapäivän sattuessa kohdalle. Jospa kesällä olisi myös aikaa ottaa kiinni kaksi kuukautta jäljessä laahaavat bloggaukset.

Mitä sinun kevääseesi kuului?

Mainokset

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s