Maaliskuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Mistä johtuu, että kuluva vuosi tuntuu kuukausi kuukaudelta kiireisemmältä? Kiireiseltä siinä mielessä, että kalenteri täyttyy innolla odotetuista asioista ja jälkeenpäin selailtuna se kertoo monista kivoista muistoista, vaikka mukaan livahtaa silloin tällöin stressinpoikanenkin. Maaliskuussa bullet journaliini tekemistä merkinnöistä löytyy niin koulutöiden deadlineja, sitsijärjestelyjä, tulevaan kurottelua kesätöihin ja tuutorointiin orientautuessa, muihin bloggaajiin tutustumista ( ❤ ) kuin kulttuuririentoja museosta leffaan ja oopperaan. Niiden lisäksi maaliskuu on ollut kuppikakkujen leipomista, keväästä iloitsemista (vaikka tänään maa oli taas valkoinen), paljon naurua ja Gilmore Girlsiin koukuttumista.

Listasin viime kuussa lukutavoitteikseni runokirjojen lukemista loppuun, novelleja, paljon vapaa-ajan lukemista ja opiskelun puolesta vahvaa modernismipainotusta. Näin suunnitteli siis lukuvapautta maistanut kirjallisuuden opiskelija, jolla oli loppukevään kursseille vain kolme kirjaa luettavana. Kuinkas sitten kävikään? Tunnollinen opiskelija meni lupaamaan kirjatenttivänsä 1800-luvun kotimaisen kirjallisuuden ja sai 14 kirjaa lisää lukulistallensa tosta noin vaan. Tästä voikin jo päätellä, missä tunnelmissa ja missä ajassa olen viettänyt pari viimeistä viikkoa… En silti valita: tästäkin ”pakkolukemisesta” on löytynyt helmiä! Ja on kuukauteeni mahtunut uskomaton määrä muutakin. En oikein tiedä mistä olen näpistänyt ajan hurjalle lukusaldolleni, kun tuntuu, että olen koko ajan ollut menossa jonnekin ja tekemässä jotakin, mutta niin vain Goodreads näyttää 13 luettua kirjaa ja 3 507 sivua. Mitä?

LUETTUA

Minna Rytisalo – Lempi (tunnustus)

Vielä onnellisesti siinä luulossa, että voin maaliskuussa lueskella mitä haluan, ja ennenkuulumattoman ajankohtaisesti Blogistanian palkinnonjaon alla sain viimein luettavaksi Minna Rytisalon kehutun esikoisteoksen, Lempin. Lempi sukeltaa Lapin sotaan ja sota-ajan kiirehtimiin, kolmen kertojan ja kirjan nimikkohenkilön Lempin tekemiin päätöksiin, joiden kanssa heidän on elettävä sekä sodan myrskynsilmässä että rauhan aikana.

Åke Persson & Thoma Oldrup – Maailman pisin pajunköysi. 101 historiallista harhakäsitystä (tunnustus)

Maailman pisin pajunköysi kokoaa nimensä mukaisesti yhteen 101 elämään jäänyttä harhakäsitystä historiallisista henkilöistä ja tapahtumista. Se pohtii, mistä käsitykset ovat syntyneet ja mikä on totuus niiden takana.

R. J. Palacio – Ihme (tunnustus)

Juuri suomennettu Ihme on kertomus 10-vuotiaasta pojasta, jonka kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Auggie on tottunut ulkonäkönsä herättämään sääliin, pelkoon ja inhoon, mutta joutuu käsittelemään niitä uudella tavalla mennessään ensimmäistä kertaa kouluun.

 

Kalevala (tunnustus)

Mitä voisin sanoa? Jokaisen suomalaisen, peruskoulun käyneen jotenkin tuntema Suomen kansalliseepos, jossa seurataan pääasiassa Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäinen edesottamuksia.

J. L. Runeberg – Vänrikki Stoolin tarinat

Runebergin päivä oli ja meni, enkä tainnut edes yhtä runebergintorttua syödä, mutta ensi vuonna voin ylpeästi sanoa, että olen lukenut kansallisrunoilijamme tuotantoa. Vänrikki Stoolin tarinat sisältää legendaarisen Sven Dufvan tarinan lisäksi koko joukon muita lyhyehköjä, runomuotoisia tarinoita Suomen sodasta.

J. L. Runeberg – Hirvenhiihtäjät

Hirvenhiihtäjät kertoo puolestaan yhteen kietoutuvista hirvenajosta ja kosiomatkasta. Sotasankarien sijaan se kuvaa levollisen rauhallisella tavallaan kansanelämää.

Sōseki Natsume – Kokoro (tunnustus)

Pääsin ajassa satakunta vuotta eteenpäin ja maantieteellisesti toiselle puolelle maailmaa sukeltaessani tähän Japanin kirjallisuuden moderniin klassikkoon. Kokoro kertoo vuodesta 1912, Meiji-restauraation päättävästä vuodesta, jolloin kaupungistuminen ja modernisaatio ovat jättäneet jälkensä niin yhteiskuntaan, ympäristöön, tapakulttuuriin kuin uudistukset kokeneeseen sukupolveen. Vähän pintaa raaputtamalla löytyy kuitenkin jotain paljon vanhempaa, joka ei kitkatta sovi moderniin aikaan tai modernin ihmisen ideaan.

Johannes Ekholm – Rakkaus niinku

Silloin kun klassikoilta ehdin, luin jotain mahdollisimman erilaista. Se sai luvan olla Rakkaus niinku, kokeellinen romaani kolmekymppisestä Joonasta, joka osaksi vastavetona isänsä knausgårdilaiselle autofiktiolle aloittaa oman kirjaprojektin. Hän nauhoittaa keskustelunsa salaa ja litteroi keskustelut materiaaliksi kirjaansa.

Fredrika Runeberg – Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä

Tästä lukukokemuksesta teki erityisen se, että lukemani painos oli reilusti yli sata vuotta vanha, vuodelta 1881 ja kaiken lisäksi kirjoitettu vanhoilla kirjaimilla. Kirjoituksesta selvän saaminen oli aluksi työn ja tuskan takana, kun koot ja ässät menivät sekaisin, mutta kun lukeminen alkoi sujumaan, kertomus tempaisi mukaansa. Miehensä varjoon jääneen Fredrika Runebergin historiallinen romaani kertoo aatelisrouva Katariina Boijesta ja hänen kahdesta tyttärestään isonvihan ajalla sotatoimien runtelemassa Suomessa.

Näiden lisäksi olen sukeltanut kunnolla runouden maailmaan ja ainakin sen puolesta voin sanoa päässeeni tavoitteeseeni, vaikka muut lukusuunnitelmat jäivät unohduksiin kuukauden mittaan. Kirjoitan näistä vielä erillisen koontipostauksen.

Wislawa Szymborska – Hetki

Rupi Kaur – milk & honey

Kantelettaren lauluja

Charles Baudelaire – Pahan kukkia

ENSI KUUSSA

Suurien suomalaisten klassikoiden lukeminen jatkuu muun muassa Aleksis Kivellä ja Minna Canthilla. Niiden lisäksi klassikkopuolelta löytyy vielä Kafkaa ja Woolfia. Hyllyssä odottaisi myös vino ja erittäin houkuttava pino tuoreinta kotimaista ja käännöskirjallisuutta. Lisäksi olisi mukava pysyä tahdissa runojen kanssa ja ottaa loppukiri novellihaasteen kanssa. Eihän minun tarvitse tehdä huhtikuussa muuta kuin lukea?

Onko maaliskuu ollut sinulle hyvä lukukuukausi?

Advertisement