Maaliskuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Mistä johtuu, että kuluva vuosi tuntuu kuukausi kuukaudelta kiireisemmältä? Kiireiseltä siinä mielessä, että kalenteri täyttyy innolla odotetuista asioista ja jälkeenpäin selailtuna se kertoo monista kivoista muistoista, vaikka mukaan livahtaa silloin tällöin stressinpoikanenkin. Maaliskuussa bullet journaliini tekemistä merkinnöistä löytyy niin koulutöiden deadlineja, sitsijärjestelyjä, tulevaan kurottelua kesätöihin ja tuutorointiin orientautuessa, muihin bloggaajiin tutustumista ( ❤ ) kuin kulttuuririentoja museosta leffaan ja oopperaan. Niiden lisäksi maaliskuu on ollut kuppikakkujen leipomista, keväästä iloitsemista (vaikka tänään maa oli taas valkoinen), paljon naurua ja Gilmore Girlsiin koukuttumista.

Listasin viime kuussa lukutavoitteikseni runokirjojen lukemista loppuun, novelleja, paljon vapaa-ajan lukemista ja opiskelun puolesta vahvaa modernismipainotusta. Näin suunnitteli siis lukuvapautta maistanut kirjallisuuden opiskelija, jolla oli loppukevään kursseille vain kolme kirjaa luettavana. Kuinkas sitten kävikään? Tunnollinen opiskelija meni lupaamaan kirjatenttivänsä 1800-luvun kotimaisen kirjallisuuden ja sai 14 kirjaa lisää lukulistallensa tosta noin vaan. Tästä voikin jo päätellä, missä tunnelmissa ja missä ajassa olen viettänyt pari viimeistä viikkoa… En silti valita: tästäkin ”pakkolukemisesta” on löytynyt helmiä! Ja on kuukauteeni mahtunut uskomaton määrä muutakin. En oikein tiedä mistä olen näpistänyt ajan hurjalle lukusaldolleni, kun tuntuu, että olen koko ajan ollut menossa jonnekin ja tekemässä jotakin, mutta niin vain Goodreads näyttää 13 luettua kirjaa ja 3 507 sivua. Mitä?

maaliskuun tunnustukset

LUETTUA

Minna Rytisalo – Lempi (tunnustus)

Vielä onnellisesti siinä luulossa, että voin maaliskuussa lueskella mitä haluan, ja ennenkuulumattoman ajankohtaisesti Blogistanian palkinnonjaon alla sain viimein luettavaksi Minna Rytisalon kehutun esikoisteoksen, Lempin. Lempi sukeltaa Lapin sotaan ja sota-ajan kiirehtimiin, kolmen kertojan ja kirjan nimikkohenkilön Lempin tekemiin päätöksiin, joiden kanssa heidän on elettävä sekä sodan myrskynsilmässä että rauhan aikana.

Åke Persson & Thoma Oldrup – Maailman pisin pajunköysi. 101 historiallista harhakäsitystä (tunnustus)

Maailman pisin pajunköysi kokoaa nimensä mukaisesti yhteen 101 elämään jäänyttä harhakäsitystä historiallisista henkilöistä ja tapahtumista. Se pohtii, mistä käsitykset ovat syntyneet ja mikä on totuus niiden takana.

R. J. Palacio – Ihme (tunnustus)

Juuri suomennettu Ihme on kertomus 10-vuotiaasta pojasta, jonka kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Auggie on tottunut ulkonäkönsä herättämään sääliin, pelkoon ja inhoon, mutta joutuu käsittelemään niitä uudella tavalla mennessään ensimmäistä kertaa kouluun.

 

Kalevala (tunnustus)

Mitä voisin sanoa? Jokaisen suomalaisen, peruskoulun käyneen jotenkin tuntema Suomen kansalliseepos, jossa seurataan pääasiassa Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäinen edesottamuksia.

J. L. Runeberg – Vänrikki Stoolin tarinat

Runebergin päivä oli ja meni, enkä tainnut edes yhtä runebergintorttua syödä, mutta ensi vuonna voin ylpeästi sanoa, että olen lukenut kansallisrunoilijamme tuotantoa. Vänrikki Stoolin tarinat sisältää legendaarisen Sven Dufvan tarinan lisäksi koko joukon muita lyhyehköjä, runomuotoisia tarinoita Suomen sodasta.

J. L. Runeberg – Hirvenhiihtäjät

Hirvenhiihtäjät kertoo puolestaan yhteen kietoutuvista hirvenajosta ja kosiomatkasta. Sotasankarien sijaan se kuvaa levollisen rauhallisella tavallaan kansanelämää.

Sōseki Natsume – Kokoro (tunnustus tulossa)

Pääsin ajassa satakunta vuotta eteenpäin ja maantieteellisesti toiselle puolelle maailmaa sukeltaessani tähän Japanin kirjallisuuden moderniin klassikkoon. Kokoro kertoo vuodesta 1912, Meiji-restauraation päättävästä vuodesta, jolloin kaupungistuminen ja modernisaatio ovat jättäneet jälkensä niin yhteiskuntaan, ympäristöön, tapakulttuuriin kuin uudistukset kokeneeseen sukupolveen. Vähän pintaa raaputtamalla löytyy kuitenkin jotain paljon vanhempaa, joka ei kitkatta sovi moderniin aikaan tai modernin ihmisen ideaan.

Johannes Ekholm – Rakkaus niinku (tunnustus tulossa)

Silloin kun klassikoilta ehdin, luin jotain mahdollisimman erilaista. Se sai luvan olla Rakkaus niinku, kokeellinen romaani kolmekymppisestä Joonasta, joka osaksi vastavetona isänsä knausgårdilaiselle autofiktiolle aloittaa oman kirjaprojektin. Hän nauhoittaa keskustelunsa salaa ja litteroi keskustelut materiaaliksi kirjaansa.

Fredrika Runeberg – Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (tunnustus tulossa?)

Tästä lukukokemuksesta teki erityisen se, että lukemani painos oli reilusti yli sata vuotta vanha, vuodelta 1881 ja kaiken lisäksi kirjoitettu vanhoilla kirjaimilla. Kirjoituksesta selvän saaminen oli aluksi työn ja tuskan takana, kun koot ja ässät menivät sekaisin, mutta kun lukeminen alkoi sujumaan, kertomus tempaisi mukaansa. Miehensä varjoon jääneen Fredrika Runebergin historiallinen romaani kertoo aatelisrouva Katariina Boijesta ja hänen kahdesta tyttärestään isonvihan ajalla sotatoimien runtelemassa Suomessa.

maaliskuun runot

Näiden lisäksi olen sukeltanut kunnolla runouden maailmaan ja ainakin sen puolesta voin sanoa päässeeni tavoitteeseeni, vaikka muut lukusuunnitelmat jäivät unohduksiin kuukauden mittaan. Kirjoitan näistä vielä erillisen koontipostauksen.

Wislawa Szymborska – Hetki

Rupi Kaur – milk & honey

Kantelettaren lauluja

Charles Baudelaire – Pahan kukkia

ENSI KUUSSA

Suurien suomalaisten klassikoiden lukeminen jatkuu muun muassa Aleksis Kivellä ja Minna Canthilla. Niiden lisäksi klassikkopuolelta löytyy vielä Kafkaa ja Woolfia. Hyllyssä odottaisi myös vino ja erittäin houkuttava pino tuoreinta kotimaista ja käännöskirjallisuutta. Lisäksi olisi mukava pysyä tahdissa runojen kanssa ja ottaa loppukiri novellihaasteen kanssa. Eihän minun tarvitse tehdä huhtikuussa muuta kuin lukea?

Onko maaliskuu ollut sinulle hyvä lukukuukausi?

Advertisements

8 thoughts on “Maaliskuun tunnustukset

  1. Hande sanoo:

    Oletpas lukenut paljon! Minun maaliskuun lukusaldoni on neljä kirjaa, joista yksi on tietokirja, toinen on novellikokoelma ja loput kaksi sarjakuvia. Lempi ja Vänrikki Stoolin tarinat löytyvät hyllystäni ja olen pohtinut kummankin lukemista – katsoin tuossa joku aika sitten Väinö Linnan käsikirjoittaman ja Edvin Laineen ohjaaman elokuvan Sven Dufvasta (tosin elokuvassa sukunimi oli kirjoitettu suomalaisittain ”Tuuva”), ja tarina alkoi kiinnostaa enemmänkin. Ja kuten aiemmin jo sanoin, saatan tarttua myös Kalevalaan, se löytyy sopivasti vanhempieni hyllystä.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Hieno ja monipuolinen saldo sinulla! 🙂

      Kaikille kolmelle isot suositukset! Suhtauduin noista epäilivimmin Vänrikki Stoolin tarinoihin, mutta sekin oli loppujen lopuksi aika helppo- ja nopealukuinen, kun vain pääsi uppoutumaan kerronnan rytmiin.

      Tykkää

  2. Lukulahna sanoo:

    Olen tyytyväinen siihen, miten paljon ja mitä kirjoja luin maaliskuussa mutta olen jäljessä bloggaamisessa, mikä stressaa. Tuntuu, että otan ehkä liikaa paineita tästä blogitouhusta, vaikka tämän pitäisi olla vain hauska harrastus. 😦

    Odotan innolla tulossa olevia tunnustuksiasi! Erityisesti ”Kokorosta” kiinnostaisi lukea lisää.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Tiedän tunteen, kasvavan bloggauspinon aiheuttama stressi on yksi tämän homman (harvoja) huonoja puolia. Tekemättömät työt, olivat ne sitten mitä tahansa, tuntuvat aina painavana ajatuksena takaraivossa, vaikka kuinka yrittäisin itselleni tolkuttaa, että tämä on vain harrastus. Mutta silti, turha siitä on paineita ottaa, pino pienenee postaus kerrallaan.

      Kiva kuulla! Kokorosta aion ehdottomasti kirjoittaa, oli sen verran mielenkiintoinen tapaus 🙂

      Tykkää

  3. Lukumato sanoo:

    Minäkin olen tänä vuonna taas päässyt lukuvauhtiin viimeisen kahden vuoden tökkiessä pahasti. Maaliskuussakin tuli luettua viisi kirjaa.

    Ihanaa nähdä listallasi Vänrikki Stoolin tarinat. Se on se kirja, jonka lukemisesta minulla lähti innostukseni klassikkoihin. Merkittävä siis jo pelkästään sillä tavoin. Pahan kukat kiehtovat.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Todella mukava kuulla! Toivon lukuvauhdillesi samansuuntaista jatkoa 🙂

      Aika harvoin törmään Vänrikki Stoolin tarinat lukeneisiin. Minulla puolestaan ensimmäinen lukemani klassikko taisi olla Kolme muskettisoturia, mutta varsinainen innostus on lähtenyt joko Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, Kotiopettajattaren romaanista tai Humisevasta harjusta, en muista minkä niistä luin ensin 😀

      Tykkää

  4. Katri / Bookishteaparty sanoo:

    Hurjasti oot kyllä ehtinyt lukea ja tehdä! Oli kyllä ihana tutustua suhun ja muihin kollegoihin, pitää taas järkkäillä joku tapaaminen =) Mielenkiinnolla odotan tunnustusta tuosta Rakkaus niinku -romaanista, se on jotenkin samaan aikaan tosi mielenkiintoinen ja luotaantyöntävä enkä tiedä, pitäisikö siihen tarttua vai ei 😀

    Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s