Yuval Noah Harari – Homo Deus. A Brief History of Tomorrow

“Every day millions of people decide to grant their smartphone a bit more control over their lives or try a new and more effective antidepressant drug. In pursuit of health, happiness and power, humans will gradually change first one of their features and then another, and another, until they will no longer be human.”

Oxfordista valmistuneen ja Jerusalemin heprealaisesa yliopistossa opettavan Yuval Noah Hararin ensimmäinen teos Sapiens. Ihmisen lyhyt historia pureutui ihmiskunnan historiaan ja pyrki vastaamaan kysymykseen siitä, miten ihmisestä tuli ihminen. Hänen toinen teoksensa Homo Deus jatkaa pisteestä, johon Sapiens jäi ja kysyy, mihin ihmiskunta on menossa. Tuttuun provosoivaan ja käytännönläheiseen tyyliinsä Harari esittelee homo sapiensin mahdollisia tulevaisuudennäkymiä, sitä, miten viisaasta ihmisestä tulee jumalainen ihminen.

2000-luku on tuonut meidät pisteeseen, jossa itsemurha on todennäköisempi kuolinsyy kuin tapetuksi tuleminen konfliktissa, ylipainoisuus on nälänhätää suurempi riski ja kuolema on vain tekninen ongelma. Ihmiskunnan historian suurimmat haasteet, nälänhätä, kulkutaudit ja sodat on voitettu (tai ollaan voittamassa), ja homo sapiens on suuren kysymyksen äärellä: mitä seuraavaksi?

Humanismin voittokulku on tehnyt ihmisestä maailmankaikkeuden keskipisteen. Ihmiset eivät enää usko olevansa osa jonkin jumalallisen tai muun yliluonnollisen tahon kosmista suunnitelmaa, eivätkä koe tämän suunnitelman täyttymistä elämänsä tarkoitukseksi. Päinvastoin, ihmisen kokemus antaa tarkoituksen kosmokselle sekä merkityksen hyvän ja pahan käsitteille. Samalla ihmisistä, ainakin massoista, on tulossa tarpeettomia. Teollistumisen jälkeen ihmisen tärkeys on perustunut siihen, että hän osaa tehdä jotain, mitä kone ei osaa tai että hän osaa tehdä sen paremmin. Teknologinen kehitys tekoäly lipunkantajanaan on todistamassa tämän ajatuksen aikansa eläneeksi: ihminen ei ole enää konetta parempi. Massoja ei enää tarvita uhraamaan henkensä maansa puolesta sodassa tai työskentelemään tehtaissa, sillä koneet tekevät työn hänen puolestaan. Ihmisestä on tulossa hyödytön.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ihmislajin tulevaisuuden kannalta? Harari ei tietenkään osaa nähdä tulevaan, mutta esittelemällä tieteellisiä läpimurtoja usealta eri alalta ja seuraamalla ihmisen kehityksen historiallisia suuntaviivoja hän kursii kasaan joukon ehdotuksia siitä, miltä tulevaisuus voi näyttää. Kuten Sapiens, Homo Deus liikkuu nimestään huolimatta paljon historiassa.

”This is the best reason to learn history: not in order to predict the future, but to free yourself of the past and imagine alternative destinies. Of course this is not total freedom – we cannot avoid being shaped by the past. But some freedom is better than none.”

 

Tulevaisuutta koskevista arveluista huolimatta Homo Deus ei ole scifiä asiatekstiin muotoon puettuna vaan pikemminkin dystopian historia. Osa Hararin suuntaviitoista osoittaa nimittäin suoraan dystopiaan, siihen suosittuun kirjallisuudenlajiin, jota moni lukee mielellään mutta kukaan ei haluaisi elää. Ilmastokatastrofiin, massasukupuuttoon, ihmisjumalien hallitsemaan yhteiskuntaan, jossa sapiensit ovat orjia. Aivan vailla toivoa tietokirjaa ei silti tarvitse lukea. Dystooppiseen maailmaan vajoaminen on mahdollisuus muiden joukossa, ja osaltaan Homo Deuksen tavoite on herättää keskustelua, saada ihmiset tiedostamaan ongelmia ja parhaassa tapauksessa vielä tarttumaan toimeen niiden ratkaisemiseksi.

Harari onnistui jälleen viemään minut hengästyttävälle matkalle niin menneeseen, tulevaan kuin ihmisyyteen. Hän kirjoittaa kiinnostavasti ja taitavasti, ja saa pohtimaan maailmaa ja sen menoa näkökulmista, joista ei ennen ollut edes tietoinen.

Helmet-lukuhaaste: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan

Varastaisinko?

×××× = vaatii ryöstöä

Oletko tutustunut Hararin kirjoihin tai muihin samoja teemoja käsitteleviin teoksiin?