Joulukuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Joulukuun ensimmäinen puolisko vierähti Helsingissä tentteihin valmistautuen, esitelmiä tehden, pikkujouluja juhlien ja Downton Abbeya maratoonaten. Maratoonasin myös parhaimmillaan kirja päivässä -tahtia kirjaston lainoja, jotka piti palauttaa ennen loman viettoon lähtemistä. Niin intensiivisen lukemisen jälkeen vietin kotimaisemissa harvinaisen, kirjattoman viikon jouluvalmisteluja tehden, kavereita nähden ja sukulaisilla vieraillen.

Lyhyen tauon jälkeen oli entistä antoisampaa palata lukemisen maailmaan, varsinkin kun sen sai tehdä ilman minkäänlaista pakon häivää. Tein tietoisen päätöksen ottaessani lomalle mukaan vain vapaa-ajan lukemista, vaikka Don Quijote mukoili minua kirjahyllystä varsin vaativan näköisenä. Kovin kauas en silti kirjallisuushistorian kurssilta päässyt, sillä joululomalle säästämistäni lukuprojekteista suurin ja odotetuin oli Tolstoin Sota ja rauha, jonka televisiosovitukseen ihastuin syksyllä palavasti.

LUETUT

Orhan Pamuk – Nimeni on punainen (tunnustus tulossa?)

Turkkilaisnobelistin tiiliskivi on 1500-luvun Istanbuliin sijoittuva murhamysteeri, joka murhaajan identiteettiä selvittäessään tulee kartoittaneeksi miniatyyrimaalauksen vaiheita ja pohtineeksi monia eettisiä ja taiteenfilosofia kysymyksiä.

Ransom Riggs – Miss Peregrine’s Home For Peculiar Children (tunnustus tulossa)

Jotain kevyempää lukemista havitellessani tulin tarttuneeksi tähän juuri sopivasti kirjaston varausjonosta saapuneeseen hypetettyyn nuortenkirjaan, jossa tekstin ohella suuri painoarvo on myös kummallisilla mustavalkoisilla kuvilla. Kauhun puolelle kumartava kirja kertoo mystisellä saarella sijainneesta orpokodista ja sen kummallisista lapsista, joista kuulemaansa tarua Jacob saapuu selvittämään kauhean perhetragedian jälkeen.

Emma Puikkonen – Eurooppalaiset unet (tunnustus tulossa)

Finlandia-ehdokkaana ollut episodiromaani luo kurkistusluukkuja Euroopan lähihistoriaan (ja -tulevaisuuteen) Berliinin muurin murtumisesta Gornje Obrinjen joukkomurhaan. Tykkäsin!

Jukka Viikilä – Akvarelleja Engelin kaupungista (tunnustus)

Tämän vuoden Finlandia-voittaja on Engelin kuvitteellinen yöpäiväkirja, jossa arkkitehti pohtii muun muassa elämäänsä, työtään ja pohjoisen kallioista ja tuulista kaupunkipahasta, josta on keisarin mahtikäskyllä nouseva suuri ja loistelias keskus. Kirja on hurmaavan runollinen, muttei parhaimpia lukemiani.

Johann Wolfgang von Goethe – Nuoren Wertherin kärsimykset

Klassikkokirjalla on synkkä, aiheuttamastaan Werther-kuumeesta ja itsemurha-aallosta johtuva maine, mutta monen nykylukijan mielestä sen dramaattinen rakkaustarina lipsahtaa huvittavan liioitelluksi ja synkkyydessään pitkästyttäväksi melodraamaksi. Minullekaan se ei ollut kirjana kovin puhutteleva.

Leo Tolstoi – Sota ja rauha (tunnustus tulossa)

Yksi puhuttelevimmista ja ihastuttavimmista klassikoista sen sijaan on Tolstoin Sota ja rauha, joka kertoo kolmesta Venäjän yläluokkaan kuuluneesta suvusta ja niiden vaiheista Napoleonin sotien aikana 1800-luvun alussa. Monet ja monipuoliset hahmot sekä kirjan käsittelemät teemat tekevät lukukokemuksesta ikimuistoisen.

Malala Yousafsai ja Christina Lamb – Minä olen Malala (tunnustus tulossa)

Vuoden viimeiseksi luetuksi kirjaksi jäi tyttöjen oikeuksia puolustavan ja koulunkäynnin puolesta puhuvan Malalan elämäkerta, joka on osoitus niin rohkeudesta vainon alla kuin kynän voimasta.

Todenmukaisin kuva lomastani: Tolstoita, suklaata ja Tsaikovskia

ENSI KUUSSA

Vaikka joululomaa on vielä jaljellä, hengähdystaon jälkeen opiskelujen pariin palaaminen tuntuu taas mukavalta ajatukselta. Aloitan seuraavassa periodissa sivuaineeksi aikomani suomen kielen opinnot, joten koulun puolesta kaunokirjallisuutta ei tule luettavaksi niin paljon kuin tähän asti. Ehkä se jättää enemmän aikaa muille lukusuunnitelmille? Vuoden 2017 lukusuunnitelmien listaaminen innostavuudestaan huolimatta antaa vielä odottaa itseään, sillä sitä ennen aion vielä tehdä hieman koontia tästä vuodesta ja kurkistaa uutuuskirjoihin.

Mitä luit joululomalla?

 

Advertisements

4 thoughts on “Joulukuun tunnustukset

  1. Puolikuu sanoo:

    Ah, Nuoren Wertherin kärsimykset on toden totta varsin hupaisa teos. Mieleen on jäänyt kohta, jossa Werther katselee jonkun palvelijan puvun nappeja ja miettii, kuinka ihanan Lotten katse on myös viipyillyt samoissa napeissa tjsp. En kyllä tiedä mitä kyseisestä teoksesta pitäisi saada irti. 🙂 Joululoma on lukemisen kannalta hienoa aikaan, oma tavoitteeni on lukea viimeinkin kauan hyllyssä hengannut Jonathan Strange & herra Norrell loppuun.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kyllä, juuri tätä tarkoitin! Wertherin tuska taitaa olla jo aikansa elänyttä 😀 Hyviä lukuhetkiä joululomaasi, toivottavasti kirjasi on antoisampi kuin kyseinen klassikko 🙂

      Tykkää

  2. sailatuulia sanoo:

    Kuulostaa ihanalta lomalta (Downton Abbey <3) Itse luin lomalla tosi laiskasti, mutta eiköhän se lukeminenkin tästä jälleen lähde rullaamaan 🙂 Ihanaa alkanutta vuotta!

    Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s