“Because your human joy fascinates me—the way you experience things, in your life span, so wildly and deeply and all at once, is … entrancing. I’m drawn to it, even when I know I shouldn’t be, even when I try not to be.”
Sarah J. Maasin A Court of Thorns and Roses on sekoitus fantasiaa ja Kaunotar ja hirviö -sadun uudelleenkerrontaa. Se kertoo 19-vuotiaasta Feyrestä, jonka perhe on menettänyt omaisuutensa ja jonka täytyy hankkia elanto perheelleen metsästämällä. Kun Feyre uhmaa metsän vaaroja ja tappaa suden, peto saapuu vaatimaan hyvitystä varastetusta elämästä. Pelastaakseen perheensä Feyren on lähdettävä pedon mukaan sadunomaiseen haltioiden valtakuntaan, joka on hänelle tuttu vain legendoista.
Kevään hovissa Feyre tutustuu vangitsijaansa, petoon, josta paljastuu salaisuuksiaan varjeleva, puoleensa vetävä haltia Tamlin, ja hovin muihin asukkaisiin. Feyren ja Tamlinin välien lämmetessä tulevaisuus alkaa näyttää varsin erilaiselta verrattuna siihen kauhukuvaan, jonka Feyre sai kauhistuttavan olennon vaatiessa hänet mukaansa, mutta maan alla, varjoissa, kasvaa ja voimistuu vuosisatainen uhka, joka tietää tuhoa niin haltioille kuin ihmisille.
“Because all the monsters have been let out of their cages tonight, no matter what court they belong to. So I may roam wherever I wish until the dawn.”
Sarah J. Maas on yksi nuortenkirjallisuuden isoimmista nimistä maailmalla. Hänen kirjojaan ei ole käännetty (ainakaan vielä) suomeksi, mutta sekä kirjailijan Throne of Glass -sarja että trilogia, jonka A Court of Thorns and Roses aloittaa, ovat ihastuttaneet lukijoita Suomessakin. Bookishteaparty -blogin Katrin ylistävät arviot saivat minut kiinnostumaan ilmiöstä kunnolla, mutta jouduin odottamaan Maasin kirjoihin käsiksi pääsemistä pitkän aikaa, ennen kuin sain tämän lainaan Helmetin kätköistä.
Ja kyllä – Maasin luoma maailma on lumoava. Siitä löytyy niin historiaa, luonnetta kuin salaisuuksia, sekä kauneutta että synkkyyttä. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia, moniulotteisia ja erilaisia ja heidän välilleen rakentuu kutkuttavaa dynamiikkaa. Vauhtia ja juonenkäänteitä Maasilta ei myöskään puutu – eikä romantiikkaa tai seikkailuakaan.
En lainkaan ihmettele, miksi Maas on noussut niin suureen suosioon ja haluaisin lukea myös hänen Throne of Glass -sarjansa. Silti huomasin välillä miettiväni, onko fantasia enää minun juttuni. Muutama vuosi sitten tämä fantasian suurkuluttaja olisi rakastunut Feyren tarinaan päätä pahkaa, mutta nyt kirja jätti minut hieman varautuneeksi. Genrensä sisällä A Court of Thorns and Roses on loistava, mutta lukijana huomaan vieraantuneeni fantasiasta. Harmillista, sillä tykkäsin genrestä kovasti vielä pari vuotta sitten.
Varastaisinko?
×××× = vaatii ryöstöä
Mitkä ovat lempi- tai inhokkigenrejäsi?
Kirjavarkaan tunnustuksia 
Nyt tulee kauhee kommenttispämmi, kun en oo ehtinyt koko syksynä lukea blogeja lainkaan, pahoittelut! 😀 Mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan A Court of Mist and Furyn, koska se on vielä tosi paljon parempi kuin ACOTAR, ne teemat joita siinä käsitellään on niin tärkeitä ja hienoja. Ja oon iloinen, että mun lukusuositukset tarttuu edes jollekin haha 😀
Ite huomaan vierastavani klassikoita (esim. Austen, Bröntet..) aika paljon, vaikka haluaisinkin niitä lukea. Oon lukenut klassikoita tosi vähän, joten syytä ois vähän tarkastella, onko se mun genreni. Chick lit ja kauhu eivät kiinnosta ollenkaan ja dekkareita luen aika vähän. Fantasia taas on ollut aina lähellä sydäntä, mutta oon lukenut sitä suht vähän. Nyt oon taas palannut juurilleni ❤
TykkääTykkää
Kommenttispämmit piristää aina! 🙂 A Court of Mist and Fury päätyy varmaan jossain vaiheessa luettavakseni, tuntuu että ACOTAR:ista löytyy paljon syvennettävää.
Chick lit, kauhu ja dekkarit, ne ovat minullekin aikamoinen musta aukko. Dekkareissa olen harkinnut petraavani, mutta chick litin ja kauhun saralla epäilen vahvasti että ne ovat minun lajejani.
TykkääTykkää