Terhi Rannela – Frau

”Minä en tunne syyllisyyttä mistään. En absoluuttisesti mistään.”

terhi rannela frau blogi arvosteluTerhi Rannelan toinen historiallinen romaani Frau sukeltaa Kolmannen valtakunnan syövereihin kapteeninaan Reinhard ”Prahan teurastaja” Heydrichin puoliso Lina Heydrich. Frau on silti paljon enemmän kuin natsi-ideologialle omistautunut, syyllisyydestä kieltäytyvä kotirouva: se on palanen rakkaustarinoiden, vallan, koston ja kostosta kärsineiden historiaa.

Toimittaja Erich Richter saa Lina Heydrichin palaamaan vielä kerran onnellisimpiin muistoihinsa 1940-luvulle. Reinhard oli ylennetty Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi ja perhe asettunut linnaan, jossa Lina vietti päivänsä ruusutarhaansa ja lapsiaan hoitaen. Sekään onni ei kestänyt ikuisesti: salamurhayrityksestä toipuva Reinhard menehtyi sairaalassa. 42 vuoden jälkeen Lina tuntee yhä miehensä läsnäolon.

Frau kertoo myös salamurhaan osallistuneen Jarekin paosta, attentaatin nähneestä Franz Vargasta ja Martasta, jonka kotikylä Lidice tuhotaan kostona natsipyövelin murhasta. Kirjan lyhyydestä ja Linan puolueellisuudesta huolimatta Rannela rakentaa monipuolisen kuvan koston kauhistuttavasta voimasta. Koston, johon Lina ei tunne millään tavalla liittyvänsä.

Terhi Rannela on yksi lempikirjailijoistani. Taivaan tuuliin oli juuri lukion aloittaneelle minulle pommi, joka järjesti maailmankatsomustani uudelleen. Punakhmereistä ja Demokraattisesta Kamputseasta kertova Punaisten kyynelten talo venytti diktatuurien tuntemustani aikaan ja paikkaan, joista en ollut ennen kuullut. Lina Heydrich ja Lidicen kohtalo avasivat minulle jälleen kerran uuden luvun maailmasta ja loppuivat kysymykseen, miksi en tiennyt tästä aiemmin. Fraun ohella julkaistussa romaanin synnystä kertovassa työpäiväkirjassa Rannela kertoo törmänneensä samaan kysymykseen ja toteaa:

”Syyllisyys, huono omatunto ja häpeä ovat tehokkaita kirjoittamisen polttoaineita.”

Ne ovat myös tehokkaita lukemisen polttoaineita. Frau oli ensimmäinen kirja, jonka aloitin kotouduttuani Berliinistä – kuinka sopivaan aikaan! Gestapon entiseen päämajaan rakennetussa Topographie des Terrors -näyttelyssä Reinhard Heydrichin nimi vilahti ohi, mutta hänen nimensä kaiku paljastui minulle vasta Fraun myötä. Kirjat ovat yksi yritys olla toistamatta edellisten sukupolvien virheitä; Frau on myös toive, ettei toista Lidiceä tule.

Frau on tiivis ja vähäeleinen mutta silti täyteläinen. Se on taitavasti rakennettu musta rakkaustarina, jonka uskon vetoavan myös niihin, jotka normaalisti välttävät sotahistoriaa. Suosittelen myös tutustumaan Rannelan taustatutkimuksesta, Linan perässä tehdyistä matkoista ja Fraun kirjoittamisesta kertovaan sekä historiallista romaania laajemmin pohtivaan työpäiväkirjaan, jonka voi ladata täältä.

Terhi Rannela on puhunut Frausta myös Aamun kirjassa.

Varastaisinko?

×××× = vaatii ryöstöä

Oletko lukenut Rannelan kirjoja?

 

Advertisements

6 thoughts on “Terhi Rannela – Frau

  1. Laura sanoo:

    Heh, ollaan ihan samassa aikataulussa Fraun kanssa, julkaisin itse oman postaukseni pari tuntia sitten! Sain tämän tänään luettua, voimakas lukukokemus, vaikka jotenkin jäi minulle hieman etäiseksi.

    Ja mitä tuohon rakkaustarinaan tulee, en tajua! Minusta tässä ei rakkautta ollut nimeksikään, aatteelle pakkomielteisesti omistautunut Linahan haihatteli menemään niin yhdessä ollessa kuin sen jälkeenkin. Juu, menetetty rakkaus on aina elämän suurin rakkaus, mutta silti hämmennyn koko ajan kun häntä kuvataan monessakin paikkaa suuren rakkauden menettäjäksi, asemanhan hän taisi miestä ennen menettää, ja se tuntui eniten koskeneen. Toki hän tuntee miehensä läsnäolon edelleen, mutta minulle sekin oli enemmän jonkinlainen symboli vanhan, hyvä ja arvovaltaisen elämän menetyksestä, ei niinkään siitä yksittäisestä miehestä. Mutta ehkä se olen vain minä, sillä moni tuota rakkautta on kuitenkin lukenut enemmän Linan ja Reinhardin välisenä tarinana kuin rakkautena valtaan ja rouvaselämään.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Huomasin saman ja kävin jo lukemassa ja kommentoimassa postaustasi 😀

      Hmm, vaikka löysin Frausta Linan ja Heydrichin rakkaustarinan, ymmärrän myös sinun kantasi. Valta, onnellinen aika Prahassa ja Reinhard tuntuvat varsinkin myöhemmällä iällä kietoutuvan Linan mielessä yhdeksi samaksi asiaksi. Luulen hänen rakastuneen ihmiseen (Reinhard ei ollut vielä korkeassa asemassa tai edes natsi), eikä Reinhardkaan täysin tunteeton voinut olla naisjutuistaan ja poissaolostaan huolimatta, hänhän sieti varsin hankalaa vaimoa (ymmärtääkseni Lina ei lopulta ollut kovin pidetty natsipuolueessa). Myöhemmin merkittävässä asemassa Reinhard oli ainut keino taata tuo asema, joten varmasti mies symboloi hänelle valtaa. Reinhardin kuoleman jälkeiset (karmivat) rituaalit kielivät vuosikausia säilyneestä kaipauksesta, mutta eri asia toki on, kaipasiko Lina rakastettuaan ihmisenä, loistokkaana menneisyytenä vai kumpanakin. Linan ja Reinhardin rakkaustarinan mustuus on mielestäni suurelta osin valtaan rakastumista ja sairastumista.

      Tykkää

      • Laura sanoo:

        Loistavaa pohdintaa, tältä kannalta sitä ehkä itse juuri ajattelin, puit sen vain minua paremmin sanoiksi 🙂 mutta niin, luulen että jos Lina olisi ollut henkilönä hieman viehättävämpi, olisin hänen rakkautensakin löytänyt huomattavasti inhimillisempänä. Omista asenteista johtuen ja ehkä tähän nykyaikaankin peilatessa Lina vain oli henkilönä jo niin ”vastenmielinen”, että oli hänen inhimillisiä tunteita vaikea nähdä kovin objektiivisesti. Vaikka kyse onkin historiallisesta henkilöstä, oli Rannela luonut myös kirjaansa hänestä kyllä hyvin aidon ja vahvan hahmon, kun tällaisia tunteita herätti, pisteet siitä. 🙂

        Tykkää

      • Kirjavaras sanoo:

        Haha, minusta puolestaan tuntui, etten saa ajatuksiani ulos ollenkaan ymmärrettävässä muodossa 😀 Niimpä, henkilöön, joka on saanut hirviömäisen maineen, on vaikea suhtautua inhimillisesti tuntevana henkilönä. Lina tuntui kaiken lisäksi vielä kovin puolueelliselta ja epärehelliseltä oman ja Reinhardin elämän kertojalta, mutta vahvalta persoonalta ja jollain tapaa jopa inhimilliseltä – olihan hän loppujen lopuksi ihminen siinä missä me muutkin.

        Tykkää

  2. Ulla sanoo:

    Pidän Rannelan kirjoista. Luin tätä ennen Laurent Binet’n HHhH:n, joka tuki tämän lukemista, mutta myös himmensi lukukokemustani. Silti Frau on vuoden kotimaista kärkeä.

    Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s