JP Koskinen – Kuinka sydän pysäytetään

”Jokaisen on valittava puolensa ja minkä puolen mies valitsee, sen edestä hän taistelee. Sinä olet varmasti puolesi valinnut, niin myös minä. Sodassa ei ole isiä ja poikia, on vain ystäviä ja vihollisia. Sotilas ei ajattele mitään ideologiaa tai oppia. Hän ajattelee vain voittoa.”

Kirjavarkaan tunnustuksia -kirjablogi: J. P. Koskinen - Kuinka sydän pysäytetäänJP Koskisen Kuinka sydän pysäytetään on kantensa mukaisesti romaani sodasta ja rakkaudesta. Se on romaani isän ja pojan erilaisista valinnoista ja heitä yhdistävästä kutsumuksesta. Yhtäältä se on kertomus vaikutusvallasta sikarien, karttojen ja sopimusten äärellä, toisaalta kuvaus juoksuhaudoista, kenttämuonasta ja tykkien jylinästä.

Tsaarin armeijan eversti Stendahl loikkaa puna-armeijan puolelle keisarivallan kukistuessa. Suomeen jäävät katkeroituva vaimo ja kolme lasta. Heistä vanhin on isänsä kovakouraisesti kasvattama Juho, joka vartuttuaan löytää paikkansa Mannerheimin avustajana.

Juho Kivilaakson toimenkuva on jotain diplomaatin, tiedustelijan ja vakoojan väliltä. Asemansa takia hän pääsee sodanpelon ja -toivon ytimeen, liittolaissopimusten, asekaupan ja uhkavaatimusten itseään ruokkivaan kehään, jolla on vain yksi päätepiste – toinen maailmansota. Talvisotaa kirjoitetaan niin Moskovassa Stalinin säestämänä, Berliinistä nousevana sotahuutona kuin Englannin, Ranskan ja Ruotsin epämääräisillä kynänvedoilla. Vaikka Juho itse on fiktiivinen henkilö, kirjaan mukaan otetut uutiset ja sähkeet 1930-luvulta petaavat hänelle vahvan pohjan, jolta astua neuvottelupöytään niin Otto Wille Kuusisen, Stalinin, von Neurathin kuin Mannerheiminkin kanssa.

Koskinen kuvaa talvisotaa ja sitä edeltävän poliittisen tilanteen kehittymistä hyvin kansainväliseltä tasolta. Monessa Suomen sotia käsittelevissä kirjassa näkökulma on ollut ruohonjuuritasolla mutta poissa varsinaisesta tähtäimestä: kotijoukoissa, veteraaneja seuraavissa sukupolvissa. Kuinka sydän pysäytetään on virkistävä sekoitus politiikan pyörteisiin tempautumista ja  ruudin- ja ruumiinkatkuista, pakkasen puremaa arkea rintamalla.

Pelinappuloiden, lahjusten ja salaisten lisäpöytäkirjojen tuolla puolen kyse on rakkaudesta. Rakkaudesta isänmaahan, rakkaudesta perheeseen, rakkaudesta, joka saa kirjoittamaan:

”Mitä hyötyä yhdestä miehestä on rintamalla? Minulle olet kaikki, heille et mitään. Tule luokseni, pyydän!”

Isä kulkee Juhon rinnalla kirjan viimeisille sivuille asti. Spartalaiseen kuriin nojaavan kasvatuksen saaneen pojan Thermopylaita ylistävissä puheissa isä sotii viimeiseen mieheen asti, rintamalla liipasinta painava venäläinen sotilas saa hänen kasvonsa. He kohottavat aseensa toisiaan vastaan, mutta jokin yhdistää heitä: toinen kasvatti toisen kuvakseen – sotilaaksi. Mutta minkä arvoinen on yksi sotilas? Mitä sotilas arvostaa eniten, millä hänen sydämensä pysäytetään?

Pidän kovasti tavasta, jolla JP Koskinen liikkuu historian harmaalla alueella. Hänen edellistä romaaniaan, Ystäväni Rasputinia, lukiessa en vielä blogannut, mutta lukupäiväkirjaani se sai pitkän ja polveilevan merkinnän laitettuaan minut tarkistamaan faktoja Venäjän keisarillisista. Talvisodan kulkua en tunne yhtä hyvin kuin Romanov-suvun viimeisiä hetkiä vallassa, mutta pääpiirteet ovat hallussa.

Ne ovat tulleet tutuksi viime aikona. Jollakin tavalla sotavuosiin liittyvän kirjallisuuden lukemisen määrää kuvaa se, ettei kirjastosta lainattujen kirjojen joukosta löytynyt yhtäkään täysin nykyhetkeen sijoittuvaa romaania. Lukemista valitessani olin jo ehtiä vaipua epätoivoon, kun yksikään ei vastannut mielialaani sopivaa kevyen iltalukemisen määritelmää. Siinä mielentilassa Kuinka sydän pysäytetään päätyi luettavakseni, mutta aiheen raskautta en ehtinyt harmitella: ensimmäisten kolmenkymmenen sivun sisällä olin jo aivan talvisodan vietävissä.

JP Koskinen keskustelee romaanistaan Aamun kirja -ohjelmassa ja kirjoittaa blogia. Kirjasta tehty traileri on myös katsomisen arvoinen.

Varastaisinko?

××× = syyllistyn taskuvarkauteen

Sodasta on kirjoitettu Suomessa paljon. Vieläkö sieltä löytyy kirjoittamattomia aiheita vai alkaako se tuntua jo loppuun kulutetulta? Iskeekö sotakirjallisuus teihin lukijoina?

Follow my blog with Bloglovin

Advertisements

2 thoughts on “JP Koskinen – Kuinka sydän pysäytetään

  1. sallawa sanoo:

    Ei ole minun suosikkigenreni, vaikka Tuntematon sotilas on tietysti poikkeus. Sen luin lukiossa joskus vuonna nolla ja vaikutuin. Muuten en taistelutantereista paljonkaan lue. Kotirintamakuvaukset, naisten läpikäymät kriisit ja muut ovat sitten asia erikseen. Suosikkikirjojeni joukossa on esimerkiksi upea Hylätyt talot autiot pihat.

    J. P. Koskisen kirja on kylläkin ollut harkinnassa. Varsinkin sen jälkeen, kun kuuntelin livenä tilaisuutta, jossa hän oli yhtenä keskustelijoista. Lukeako siis? 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Myönnettäköön, että Tuntematon sotilas on iso aukko minun sivistyksessäni, vaikka kaikenlaista muuta aihetta käsittelevää on tullut luettua. Pelkkää sotimista JP Koskisen kirja ei ole, joten sen puoleen voisin rohjeta suosittelemaan, vaikka rintamakuvausta ei niin mielellään lukisikaan. Kiitos kommentistasi! 🙂

      Liked by 1 henkilö

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s