15 106 sivua eli Nuori Aleksis -luku-urakka

Kuka, mitä, häh?

Nuori Aleksis on Äidinkielen opettajain liiton jakama kirjallisuuspalkinto, josta päättää toisen asteen oppilaitosten opiskelijoista koottu raati. Palkinto jaetaan sille edellisen vuoden aikana ilmestyneelle suomalaiselle kaunokirjalliselle teokselle, joka koskettaa nuoria.

Kun äidinkielen opettajani kyseli keväällä halukkaita ottamaan osaa raatiin, ajattelin, että tilaisuus on aivan liian hyvä hukattavaksi. Tämän kevään ja kesän aikana olen lukenut lukemasta päästyänikin, ja nyt maaliviivan häämöttäessä on korkea aika laittaa ajatuksia muistiin. Kirjakesä on ollut antoisa, yllätyksellinen ja intensiivinen.

Raatilaisille jaettu kirjalista kattaa 150 teosta – hengästyttävä määrä! Niiden kaikkien kahlaaminen läpi vajaassa viidessä kuukaudessa ei kuitenkaan ole tarkoitus vaan raatilaiset saavat itse päättää minkä verran jaksavat ja ehtivät lukea.

Reilut viisikymmentä kirjaa, jotka päädyin ahkeroimaan raatiin, ovat pitäneet sisällään niin mahtavia yllätyksiä, paljon puhuttuja viime vuoden hittejä kuin karvaita pettymyksiä. Listan rajallisuus ohjasi lukemaan sellaisia kirjoja, joista en ilman raatia olisi edes kuullut, mikä oli sekä projektin rikkaus että hankaluus: Osa satunnaisesti valituista kolahti välittömästi, mutta joihinkin mustina hevosina mukaan lukulistalleni lähteneistä en saanut tarttumapintaa millään, eikä lukeminen miellyttänyt. Toisaalta kirjojen valitseminen on muutenkin pohjimmiltaan arpapeliä.

Muiden raatilaisten vinkit ovat auttaneet seulomaan luettavaa ja saaneet kaipaamaan lukemisen sosiaalista puolta: lukuvinkkejä, keskustelua ja yhdessä pohtimista.

Olin aika tarkka pysymisestäni raadin kirjoissa, vaikka parin kirjan verran tuli lipsuttua suunnitelmista. Kuukausien kurinalaisen lukemisen jälkeen tekee mieli vähän löysätä tahtia ja vaihtaa maisemaa. Silti parhaimmiston kanssa viettäisin mielelläni vielä muutaman hetken, jos kutsu käy loppuraatiin. Ahkerimmista lukijoista koostuva loppuraati pääsee nimittäin palkitsemaan valitsemansa kirjan ja kirjailijan Helsingin kirjamessuille.


Poimintoja

Kirjojen sijoittaminen suurpiirteiseen paremmuusjärjestykseen oli kohtalaisen helppoa, tarkemman suosikkilistan laatiminen tuotti enemmän hankaluuksia. Tässä muutama lukuelämys, jotka saivat minut huokaisemaan ihastuksesta:

Eeva-Kaarina Aronen – Edda

Edda oli erittäin kiehtova lukukokemus. Tarina imaisee mukaansa välittömästi: siinä on salamyhkäisyyttä ja jännitystä, joka tuntuu rakentuvan kahden aikatason väliin kuin itsestään, pakottamatta. Sadun ja todellisuuden, lapsuuden ja aikuisuuden, viattomuuden ja syyllisyyden kosketuspisteet kietovat lukijan matkalle ihmismielen kiemuroihin. Sanalla sanoen vangitseva.

Tommi Kinnunen – Neljäntienristeys

Neljäntienristeystä on hehkutettu paljon – eikä syyttä. Sen rakenne on harkittu ja loistava sekä antaa lukijalle tilaa oivaltaa. Neljä kertojaa paljastavat välähdyksiä elämästään kutoen omat, toisiaan täydentävät elämäntarinansa yhteen 1900-luvun Suomen asenneilmaston muutoksen kanssa.

Pärttyli Rinne – Viimeinen sana

Viimeinen sana on ravisteleva, ajatuksia herättävä ja hiljentävä syväluotaus kouluampujan mielenliikkeisiin. Sen lukeminen ei ole hauskaa tai rentouttavaa, mutta se on yksi niistä kirjoista, joihin ajatukset vaeltavat jatkuvasti lukemisen jälkeenkin.

Jussi Valtonen – He eivät tiedä mitä tekevät

Kaipasin kirjaa, joka pureutuu tiukasti tähän päivään, ja viime vuoden Finladia-voittaja on loistava esimerkki tämän päivän, ja vähän huomisenkin, ilmiöistä. He eivät tiedä mitä tekevät haastaa lukijan miettimään lukemaansa ja tarkistamaan lähteitään. Tarkkanäköisyydessään se on nautittava, viihdyttävä ja älykäs.

Anna-Kaari Hakkarainen – Purkaus

Purkaus sijoittuu Islantiin, joka miljöönä on hienoin vähään aikaan lukemani. Kaksi veljestä, yksi tyttö ja saari, jossa haaveet ja todellisuus ovat törmäyskurssilla. Kielellisesti romaani on puhtaasti parhaimmistoa.

Pajtim Statovci – Kissani Jugoslavia

Kissani Jugoslavia on toinen puhuttu kirjatapaus viime vuodelta. Sen symbolisuus tekee ymmärtämisestä haastavaa, mutta on myös lukukokemuksen suola. Kirjan paras anti on iholle asti tuleva  kuvaus identiteettikriisistä, tällaisia sattuu kohdalle vain harvoin.


kiinnostuitko?

Lisää tietoa Nuori Aleksis -palkinnosta ja raatiin osallistumisesta sekä lista aikaisemmista voittajista löytyy täältä.

Itse en voi kuin suositella osallistumista, jos sellainen on mahdollista. Jo tähän asti sukellus suomalaiseen nykykirjallisuuteen on ollut palkitseva, ylipäätään isompaan projektiin osallistuminen on ollut kokeilemisen arvoista himolukijalle. Ja välkkyyhän takaraivossa vielä mahdollisuus päästä loppuraatiin ;D

Onko siellä entisiä, nykyisiä tai tulevia raatilaisia?

Kuinka raadissa kävi? Se selviää täältä.

Advertisements

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s